Oittaan uimaranta sijaitsee Bodominjärven rannalla. Ranta on lapsiperheille sopivasti pikkuhiljaa syvenevä. Oikeastaan Oittaalla on kaksi uimarantaa, siitä lisää alempana. Oittaa on Espoon suosituin uimaranta, ja myös palvelut ovat parasta Espoossa.. Täältä muuten löydät kuvasarjani kaikista espoolaisista uimarannoista.

Oittaa sijaitsee parin kilometrin päässä Kehä kolmosesta, Espoon keskukseen on kenties viisi kilometriä.

Nämä kuvat ovat kahdelta eri kerralta, siitä syntyy niin ero väreissä kuin ihmismäärässä.

Viime vuosien remonttien myötä Oittaan ranta on kunnostettu hulppeaan kuntoon. Löytyy niin pukukoppeja ja suihkuja (myönnettäköön: ei vielä radikaalia luksusta uimarannoilla). 

Ja koripallokenttää. Siinä vieressä on myös keskustelua herättänyt pieni Angry Birds -puisto.

Ja rantajalkapallo ja -lentopallokentät.

Oittaan kartanon navetta, joka on kunnostettu  niin sanotuksi Oittaan ulkoilukeskukseksi. Tiloissa toimii muun muassa kahvila-ravintola, ja saunat ovat lämpimänä myös talvisaikaan avantouimareita varten.

Erityisen ylpeä olen siitä, että uimaan pääsee myös vaikka liikkumisessa olisi rajoitteita. Hyvä Espoon kaupunki.

Kävelytie vie metsän poikki "kakkosuimarannalle." Taaempi niemi oli yli 50 vuotta sitten Bodomin surmien tapahtumapaikka.

Niin sanottu kakkosuimaranta on isompi kuin suurin osa Espoon muista uimarannoista. Kun olin lapsi, uimme useimmiten tällä puolella.

"Kakkosrannan" puolelta löytyy kuntoilulaitetta. Kunnon kohottaminen ja lihasjänteyden ylläpito tekee hyvää kenelle tahansa. Tästä syystä laitteet ovatkin helteisenä kesäpäivänä kovassa käytössä, kuten kuvasta näkyy.

Niin, ja frisbeegolfratakin löytyy.

Bodomin järvi on iso, ja näkymät rantakalliolta ovat komeita.

Oittaa Google Mapsissä

Näytä suurempi kartta

Muualla verkossa:
> Oittaa kartano

Gumbölen kartano on Espoon kaupungin omistuksessa oleva kartano muutama kilometri Espoon keskuksesta pohjoiseen. Kartano on Espoon kaupungin ainoa varsinainen edustustila.

Gumbölen kartanoon päädyin kutsusta - tällä kertaa kartanossa tapasivat Espoo-konsernin kannalta keskeiset luottamushenkilöt ja virkamiehet. Itse olin mukana kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsenenä. 

Gumbölen kartanossa olen käynyt kolmasti aiemminkin. Joskus yli vuosikymmen sitten olin Keski-Espoo -seuran mukana luovuttamassa jotain addressia tai vastaavaa, ja jokunen vuosi sitten kaupunginhallitus nautti joululounasta kartanossa. Kerran taisin olla käymässä vihreän valtuustoryhmän jäsenenä.

Olisihan se hienoa olla kartanonomistaja. Ei niinkään että kaipaisin työtä ja vastuuta, vaan pikemminkin hienoa miljöötä ja teen juomista komean tulisijan edessä.

Gumbölen kartano ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suuri. Muutama sali, pari pienempää syvennystä ja keittiö. Kartanossa on jotain voisiko sanoa espoolaista: vaikka on ihan hienoa, ei pröystäillä eikä liioitella.

Pihapiiri on suljettu, alueella asutaan ja yritetään. Osa kartanon tiloista on vuokrattu muun muassa ratsutilalle.

Tällä puhelimella voi soittaa suoraan 1930-luvulle.

Kartanolle vievä tie vie komean kivisillan yli. Kuvia ja taustatietoa Engelin puistotien kiviholvisillasta löytyy täältä.

Läheltä löytyy myös vanha mylly.

Ja myllyn takaa pato.

Nuuksiosta, Ruuhijärven perukoilta itärannalta, löytyy pieni luonnontilainen hiekkaranta. Ilta-aurinko osuu rannalle hienosti. Ruuhijärven vesi on useimmiten oikein puhtoista, ja täällä matalalla hiekkarannalla myös lämmintä.

Siinä missä Ruuhijärven itäranta on jyrkkiä kallioita (tässä muuten linkki vastapäiselle, kallioiselle uimapaikalle), niin vastarannalla pääsee kahlaamaan pitkälle siloisella hiekalla.

Huomatkaa vesikäärme tuossa kuvan etureunassa. Kesän 2018 helteistä nauttivat myös muut kuin Ruuhijärveä illalla kiertävät ihmiset.

Ruuhijärven ympäri kiertää polku. Rannan kohdalla huomaa, että trafiikkia on ollut enemmmänkin.

Tänne ei muuten pääse ihan helpolla. Viimeisiltä mökkiteiltä on sekä Ruuhijärventien että Velskolan suunnasta päälle puolitoista kilometriä. Parkkipaikkoja ei lähistöllä ole, joten tänne pääsee lähinnä jos on reippailemassa isomminkin Nuuksion suunnalla, Mutta hieno taukopaikka.

Kiinnostaako vuokramökki Ruuhijärven lähellä Nuuksiossa? Idyllinen vuokramökki Espoon Nuuksiossa. Talviasuttava, varaava takka, sähköt, hehtaarin tontin reunalla virtaa puro ja puron takana on kansallispuisto. Perinteinen suomalainen mökki kaukana naapureista - Espoossa. Tutustu ja varaa

Helsingin Sanomissa kerrottiin (12.9.), kuinka Nuuksion parkkipaikat pullistelevat. Ruuhkien purkamiseksi mietitään vaihtoehtoja.

Tehokkain ja nopein keino parantaa tilannetta olisi tihentää Espoon keskuksesta kulkevan linjan 245 vuoroväliä. Nykyisellään vuoroväli on noin tunti. HSL suunnittelee arkipäiville puolen tunnin vuoroväliä. Sama vuoroväli kannattaisi ulottaa viikonloppuihin ainakin kansallispuiston sesonkiaikoina.

Kun busseja kulkisi tiheämmin, se houkuttelisi nyt autoilevia käyttämään bussia. Lisäksi Espoon keskuksessa on runsaasti liityntäpysäköintipaikkoja, jotka ovat viikonloppuisin tyhjinä. Nuuksioon voisi siten saapua myös oman auton ja bussin yhdistelmällä.

Tony Hagerlund
Espoo

Espoon Muuralassa sijaitsi aikoinaan Teirin tila. Tilasta on jäljellä kuvassa näkyvä vilja-aitta, sekä hieman ladon kivijalalkaa. Kivinen rakennus löytyy Mikkelän paloaseman läheltä.

Tässä on kaksi omaa kuvaani ehkä seitsemän vuoden takaa. Ylempänä ovat uskoakseni navetan rauniot, alla vilja-aitta.

Tässä on hieno kuva vuodelta 1979. Kivisen vilja-aitan "rintamalinja" on kaakkoon, suoraan kohden Espoon kirkkoa. Eli mäki tuolla navetan takana on kirkonmäki. Aitan vieressä on alavaa, sieltä löytyy nykyään Kirkkojärven asuinalue. Taampi korkeampi kohta on sitten Kasavuorta. 

Tämä kuva on lähes vastakkainen edellisen kannalta, eli niityltä ylämäkeen kohden tilan rakennuksia.

Tässä on kartta vuodelta 1945. Vasemmalla on musta nuoli, joka osoittaa käsittääkseni Teirin tilaa. Se on yksi Muuralan kylän monist taloista. Kirkko on noin kuvan keskellä, ja alhaalla oikealla on Espoon asema ja Suvelaa.

Muuralassa on asuttu yhtäjaksoisesti noin 1000 vuotta, mainittiin Helsingin Sanomien jutussa. Nämä tilan rakennukset - tai ainakin vilja--aitta ja purettu päärakennus - ovat noin 1800-1900-lukujen taitteesta. 

Tämä on uskoakseni tilan päärakennus. Tämä alue on muuten korkealla "käy ottamassa uusia kuvia" -listallani (oikeasti kartta jossa on 400 merkintää). Täältä voi saada hienoja ennen-jälkeen -kuvia.

Vanhat kuvat ovat Finnan kautta löytämiäni Espoon kaupunginmuseon kuvia. Kuvaaja on Jan Backman, ja kuvia on vuosilta 1979 ja 1982.

Espoon Kiltakalliolla, kivenheiton päässä Espoon keskuksesta, oli 1920-40 -luvuilla ilmavalvontatorni, joka oli kovassa käytössä etenkin toisen maailmansodan aikaan. Päälle vuosikymmenen olen miettinyt miten ihmeessä Kiltakalliolta on otettu komeita maisemakuvia ilman, että puut ovat olleet tieltä. Kunnes oivalsin, että tornista. Tämä kuva on Espoon kaupunginmuseon mukaan 1920-luvulta.

Ilmavanvontalotta Lisette Ahlfors työn touhussa vuonna 1940. Suoraan edessä kulkee vasemmalta oikealle junarata. Vasemmalla näkyy mielestäni Kannusillanmäki, keskellä rautatieasema ja oikealla oleva mäki on Keski-Espoon urheilupuiston vieressä oleva mäki jonka edessä on Dahlin tila. Jos Espoon keskuksen historia kiinnostaa, kannattaa tutustua näiltä sivuilta löytyvään kokonaisuuteen Espoon keskuksen historia.

Tässä on Lisette Schönforsin kuva vuodelta 1940. Kaikki vanhat kuvat ovat Finnasta ja Espoon kaupunginmuseon arkistoista.

Tässä on sama paikka, Kiltakallion korkein kohta. Huomatkaa muuten, että korkeita puita tässä lähellä ei ole. Kun on karua kalliota ja tämä alue on pidetty siistinä, niin paljoa puustoa ei ole päässyt vielä ympärille kasvamaan.

Kallion laelta löytyy myös jälkiä menneestä. Tämä rautapalkki on ollut pitämässä tuota ilmavalvontatornia paikoillaan.

Tässä on kuva toiselta puolelta asemaa, kuvattuna Säästöpankinmäeltä (nykyisin Kannusillanmäki, eri termejä löytyy) vuonna 1940. Edessä on Lindholmin saha, ja tuolla takana näkyy ilmavalvontatorni.

Kun edellistä kuvaa hieman zoomaa ja säätää värejä, niin ilmavanvontatorni näkyy tuolla jo selvästi. Ei ihme, että sieltä on saanut hienoja kuvia eri suuntiin.

Millaisia kuvia sitten tornista sai. Vaikka tämänkaltaisia. Kuvassa neuvostoliittolainen kevyspommikone kevättalvella 1940. Tämä kuva on mahdollisesti Kiltakalliosta etelään Suvelan suuntaan. Ainakaan Espoon asemansuunta tuossa ei ole edessä.

Lopetetaan tyylillä. Kuvassa Lisette Ahlfors vuonna 1940.

Länsiväylässä (14.8.) kerrottiin ruuhkaisista rantaradan junista. Etenkin nopeimmat junat ovat ruuhka-aikaan tupaten täynnä.

Kustannus- ja hyötylaskelmissa kaupunkiradan jatkaminen Kauklahteen on koko pääkaupunkiseudun kannattavin raideinvestointi. Kaupunkiradan jatkeen kustannukset ovat kohtuullisen huokeat: sen rakentaminen maksaisi noin 200 miljoonaa. Tulevaisuudessa matkustajamäärät kasvavat merkittävästi nykyisestä. Radan varressa on myös hyviä paikkoja rakentaa lisää.

Kyseessä on epäsuorasti ajolähtötilanne. Keraan suunnitellaan jopa 15 000 asukkaan asuinaluetta, ja juna olisi pääasiallinen liikennöintimuoto. Miten Kerasta mahdutaan juniin tulevaisuudessa, kun rantaradan junissa seisotaan jo nyt, eikä vuoroja voi lisätä?

Tony Hagerlund (vihr)
Espoo

Tervetuloa aikamatkalle Espoon Tuomarilaan. Tuomarilan Elanto avasi ovensa heinäkuun 25. päivä vuonna 1950. Sen kunniaksi paikan päälle on lähetetty ammattikuvaaja. Kiitos Helsingin kaupunginmuseon tarjoaman kuvamateriaalin pääsen asian pariin.

Sisällä oli tietty fiiniä. Tosin fiini taitaa olla väärä sana, koska Tuomarila oli suomenkielisen työväen asuinalue. Myymälä oli silloisten mittaipuiden mukaan varsin iso. Kyseessä oli oikeastaan muutama vierekkäinen kauppa: liha-, maito- ja sekatavarakauppa.

Tässä Tuomarilantien raittiä lännestä itäänpäin, jos tulkitsee ilmansuuntia löyhästi. Raitin oikealla puolella on Erikssonin Alfa-kauppa 1930-luvulla.

Tässä sama raitti 1980-luvun alkupuolilta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen arkistosta. Elanto oli vielä toiminnassa. Täydennän tätä kokonaisuutta jollain aikatauluilla jälkeen-kuvilla.

Jorvin kartano löytyi aikoinaan Espoon Karvasmäestä, käytännössä nykyisen Jorvin sairaalan paikalta. Tiilistä rakennettu, jugend-tyylinen kartanon päärakennus oli valmistunut 1913 ja se purettiin Jorvin sairaalan tieltä 1970-luvulla. 

Myöhemmin tässä esityksessä mukana on myös ennen-jälkeen -kuvia, joista hahmottaa, missä kartano täsmälleen sijaitsi. Kaikki tämän esityksen kuvat ovat Espoon kaupunginmuseon. Jos eivät ole tai kuvaaja on tiedossa, mainitsen sen erikseen.

Tässä on sitten Kenji Rinnon kuva vuodelta 1970. Jorvin tilan historia tiedetään 1500-luvulta alkaen. Se on sijainnut liikenteellisesti oikein mainiolla paikalla, Kuninkaantie kulki Bembölen kahvituvan kohdalla käytännössä muutaman sadan metrin päässä.

Tälläistä oli salissa joskus välillä 1920-40. 

Tässä on pohjapiirrustus yläkerrasta siltä ajalta, kun kartano siirtyi Espoon omistukseen. Ruotsinkieliseltä nimeltään kartano oli Jorfgård.

Mäellä oli myös useita talousrakennuksia. Tässä talli ja navetta.

Tässä sitten hevosia tallin edustalla. 

Syksyllä 1964 Jorvin pelloilla näytti tältä. Kaunista oli. Kuva Jan Backman.

Tässä ollaan töissä Jorvin pelloilla 1920-luvulla. Luulisin, että tuo tie tuossa edessä (siltoineen) on silloinen Turuntie, nykyinen vanha Turuntie. Luulisin, että tuossa taustalla oleva vaalea kartano ei ole Jorvi, vaan kyseessä on Glimsin suunnan rakennus. Nimittäin silta Turuntien yli meni aika samoilla paikoilla kuin nytkin. Tällöin Jorvin kartano olisi tuolla hevosen pään kohdalla metsän takana.

.

Ei ollut elämä pelkkää työntekoa. Tässä on kartanon rouva ajurin kyydissä 1900-luvun alkupuolella.

Sotien aikana Jorvin kartano toimi SPR:n toipilaskotina.

Jorvin sairaalan rakentaminen ja ennen-jälkeen -kuvia

1970-luvulla alkoi Jorvin sairaalan rakentaminen. Se merkitsi myös kartanon purkamista. Tässä kuvassa näkyvät Jorvin sairaalan hissitornit. Tämä kuva on siis jostain otettu luoteesta koilliseen, nykyisen Karvasmäentien tienoilta. Risteys alas Glimsiin ja taksitolppa on uskoakseni hieman tästä vasempaan.

Tässä on Hans Frimanin kuva vuodelta 1972. Jorvin sairaala alkaa muotoitumaan. Edessä ovat matalat, vaaleat rakennukset joissa toimii muun muassa lasten osastoja. Takana ovat kolme tornia, joissa on osastoja. 

Viime elokuussa kiipeilin Keinumäen koulurakennuksen terasseilla, jahdaten tätä kuvaa. Tässä on sama kuva nyt., tosin minun olisi pitänyt olla ehkä kymmenisen metriä enemmän oikealle. Kartano sijaitsi keltaisista rakennustelineistä hieman vasemmalle, siinä kohtaa kun metsä alkaa ja edessä oleva sairaalan siipi muuttuu kolmikerroksisesta kaksikerroksiseksi. 

Jorvin kartano sijaitsi joko ylös Jorvin pääovelle vievien ramppien kohdassa, tai hieman niiden takana. Uusi Espoon sairaala olisi tästä kuvasta vasemmalla.

Tässä on kuva portilta kartanolle.

Tässä on sitten noin sama kulma vuonna 2019. Jorvin sisäänajotie sijaitsi noin kartanolle vievän tien paikalla. Mutta kun tuo sisäänajotie on nykyään neljän kaistan levuinen, tämä meni vaikkailuksi. Mutta kartano oli mäen päällä, eli käytännössä siinä missä rampit kääntyvät oikealle ja jossa main kulkee nykyään Jorvin ja Espoon sairaalat yhdistävä käytävä.

Hyppykallio on korkea kallio ja myös näköalapaikka Nuuksiossa, ihan Nuuksiontien varressa. Maisemat aukeavat myös Nuuksion Pitkäjärvelle. Puolen kilometrin päähän pääsee myös bussilla.

Korkean mäen päällä on lähes pystysuora kallio. Tätä paikkaan en suosittele retkeilykohteeksi jos mukana on pieniä tai ohjeista kohtalaisen vähän piittaavia lapsia. Muutamassa kohdassa pyöreän kallionhuipun takana on runsaan kymmenen metrin pystysuora tiputus, eli täällä tarvitsee olla varovainen. Samoin talvella ja jäiden aikaan kannattaa olla varovainen.

Myös itäänpäin näkyy kauas.

Hyppykalliolta löytyvät ilmavalvontatornin "jäänteet" eri rautaa mihin torni on kiinnitetty. Täällä on siis ollut vastaava ilmavalvontatorni kuin vaikkapa Kiltakalliossa Espoon keskuksessa.

Täällä on myös kolmiomittaustornin merkintä. Kolmiomittaustorneja käytettiin aikoinaan kartoitukseen, ja niitä on ollut suomessa nelisen tuhatta. Monet ilmavalvontatornit palvelivat myöhemmin muunneltuina ilmavalvontatorneina. En tiedä oliko näin Hyppykalliolla.

Hyppykalliolle pääsee kiipeämään jäiden tekemiä uurteita pitkin.

Mutta on siinä hieman hommaa.

Huippu häämöttää.

Tässä on kuva alempaa, metsän keskeltä. Kivet Hyppykallion eteläpuolella alla ovat muuten Ancylusjärven aaltojen huuhtomia. Wikipediasta: "Ancylusjärvi oli nykyistä Itämerta edeltänyt järvivaihe Itämeren altaassa noin 8 900–7 200 eaa." Eli näillä main, korkealla Nuuksion järviylängöllä, on ollut merenranta, ja Hyppykallio on ollut luoto merellä.

Hyppykallion lähellä kulkee siellä täällä polkuja.

Tässä vielä maisemaa Nuuksiontien varresta. Nämä kuvat ovat joulukuulta, ja tämä oli ensimmäinen kuva jonka otin. Maan tasolla oli jo hämärää, mutta ylhäällä kallioilla paistoi vielä aurinko.

Miten löytää Hyppykalliolle?

• Hyppykallio on Nuuksiontien itäpuolella. Vastaapäätä tietä ovat noin Nuuksiontie 46 ja 48. Parkkipaikkoja ei ole lähettyvillä.
• Bussilla pääsee noin puolen kilometrin päähän. Linjan 245 Solvikin pysäkit lienevät lähimpänä.
• Nuuksiontien varresta lähtee polkuja kohden Hyppykalliota. Käytännössä mene koko ajan ylöspäin. Päästyäsi mäen huipulle huomaat, että siitä alkavatkin vasta varsinaiset kalliot.

Karhusuolta varrelta löytyy kevyen liikenteen väylä Nupurintien yli. Pohjoisen puolella ovat myös melko pitkät portaat, joita voisi myös kuntoiluun niin halutessaan käyttää.

Portaat eivät ole ihan ideaalissa kunnossa. Ehkä siis pikemminkin kävelyyn kuin juoksuharppauksiin.

Nupurintie edessä, Turunväylä takana. Tällä sillalla on pituutta.

Punarinnankierros on kahden kilometrin mittainen rengasreitti keskellä Nuuksiota. Melko helppokulkuinen reitti starttaa Haukkalammen luontokeskuksesta, ja kulkee vaihtelevissa maisemissa kansallispuiston keskellä.

Varsinaisesti reitin tulkitaan kaiketi lähtevän Haukkalammentien parkkipaikoita. Joten sieltä aloitan minäkin kuvasarjani.

Tässä on kuvakaappaus Metsähallituksen Nuuksion kartasta. Punarinnankierros on kartalla punainen reitti, ja tämänkin kuvasarjan alkupiste on pohjoisreunan parkkipaikka-alue,

Kuten Nuuksiossa yleensä, kallioita ja jyrkänteitä löytyy. 

Heti aluksi tullaankin Haukkalammen luontotuvalle. Haukkalampi on hieno, kuten aina.

Tänne voi jättää roskia, täällä voi syödä eväitä ja tutustua luontotuvan tietoihin. Kesäisin täällä on yhdistetty infopiste ja pieni kioski, tosin koronakesänä 2020 se taisi olla tauolla. Tiedot kannattaa tarkistaa ennen retkelle lähtöä, älä luota näihin tietoihin.

Luontotuvan jälkeen kolmen rengasreitin alku on kaikille yhteynen. Punarinnankierroksella pysyy, kun seuraa punaisia merkkejä.

Rengasreittien erkanemispisteessä on kylttejä, karttoja ja polttopuita.

Seuraavaksi saavutaan Mustalammen rannalle. Mustalammen pohjoisreunalla on pato, jolla säädellään vesien virtausta. 

Rinteen päällä on grillikatos.

Reitin varrella on myös siisri huussi. Tämä siis lähellä Mustalammen grillikatosta.

Polku ei ole välttämättä aina leveä, mutta hyväkuntoinen se kyllä on. Tämän reisin voi kulkea myös vaikka lastenvaunujen kanssa, tosin muutamassa kohdassa pitää tehdä työtä tai jopa kantaa rattaita tovi. Esimerkiksi kohta edessä on pitkospuita.

Seuraavaksi saavutaan Valklammen rannalle. 

Tässä ovat ehkä reitin vaikeakulkuisimmat kohdat. Juurakkoa ja kalliota.

Kallioiden jälkeen reitti laskeutuu takaisin parkkipaikoille.

Suviniitystä, Espoon keskuksen kupeesta, löytyvät kahdet uudet portaat. Nämä eivät ole virallisesti kuntoportaita, mutta kukapa estää käyttämästä niitä myös kuntoiluun.

Taustalla oikealla Espoontori. Tuohon aukiolle laajenee vielä Suviniityn nyt rakenteilla oleva asuinale. Suviniitty on muuten minulle jotenkin läheinen alue, olen asunut ison osaa elämästäni lähettyvillä, ja kolen irjoittanut Suviniityn suunnitelmista Keski-Espoon Sanomiin ties kunka monta kertaa. Suviniittyä koskeviin kirjoituksiini pääset tästä.

Toiset portaat ovat alempana rinteessä. Ne eivät ole noin vinot, otin vain kuvan "kalansilmällä" jotta sai tien ja portaat samaan kuvaan. 

Vasemmalla oleva kävelytie oli muutoin aikanaa pääväylä Kirsinharjulta alas Espoon keskukseen. Kuvia Suvelasta 1970 ja -80 -luvuilta löytyy toisaalta näiltä sivuilta.

Tässä samat portaat alhaaltapäin.

Portaiden alapäässä on koriskenttä. Viereen on valmistumassa Suviniityn päiväkoti.

Loppuun muutamia tunnelmakuvia. Suviniityn oja on muotoiltu hienosti sekä tuomaan luonnetta uudelle asuinalueelle, että tasaamaan tulvahuippuja.

Keskuspuiston Tikankierros on noin kolme kilometrin mittainen, kaunis luontopolku Espoon keskuspuistossa. Vanhoja metsäpolkuja mukaileva reitti on vaihteleva, matkan varrella on jos minkämoista metsää ja suota. Reitin tunnistaa keltaisista, pyöreistä merkeistä.

Reitti lähtee Mössenkärrin lammelta, tai näin itse asian hahmotan. Luontopolku risteää monien ulkoilureittien kanssa, joten mukaan voi "liittyä" vaikka kuinka monesta kohden.

Reitit ovat vaihtelevia. Välillä mennään leveitä ja hoidettuja reittejä, välillä pitkospuita ja kapeita polkuja pitkin.

Reitin varrella on muutamia levähdyspaikkoja.

Sekä perinneniittyjä. Perinneniitty viittaa tässä niittyy, jota on viljelty jo satojen vuosien ajan, ja joita pidetään kunnossa.

Seurakin voi olla mainiota!

Myös mäkiä riittää, niin kuin Espoossa aina. Ihan Nuuksion reittien kaltaisia kiipeämisiä täällä ei kuitenkaan ole ohjelmassa.

Sitten saavutaan Rönnägenin niityn perinnemaisemien keskelle. Ehkä puolen kilometrin matka kuljetaan halki kauniiden niittyjen.

Pitkospuita on kosteimmissa paikoissa. Näin lokakuun puolessa välissä ne olivat myös tarpeen.

Komea puuvanhus. Huomiokaa vieressä oleva talon kivijalka. Kovinkaan iso tuo ei ollut, joten veikkaan aittaa tai vastaavaa. Täällä se olisi ollut sopivasti peltojen vieressä.

Sitten päädyttiin taas metsään. Lokakuussa, ruskan viimeisinä viikkoina, metsässä kulkeminen on jännää kun maa hohtaa lehdistä vaaleana.

Yksi reitin yllättävämpiä kohtia on jyrkkä alamäki notkelmaan, ja kaide. Täällä on liukasta jäiseen aikaan, jolloin tuo aita on tarpeen.

Ja mäen päällä metsä onkin yhtäkkiä kuivaa kangasmetsää.

Sitten saavutaankin Espoon keskuspuiston yhdelle pääväylälle. Sunasta Puolarmaariin kulkeva reitti on vilkas ja leveä. Tikankierros jatkaa vain suoraan ulkoilureitin yli.

Loppumatkan Tikankierros kulkee uskoakseni vanhaa "päävaylää" pitkin. Vähän niin kuin valtaväylien viereen rakennetaan joskus uusi moottoritie, niin tämän reitin viereen taidettiin tehdä edellämainittu. Suunta on täsmälleen sama.

Sitten saavutaan sinne mistä lähdettiin. Kuvassa oikealla on Mössenkärr, josta retkemme alkoi.

Dahlin tila oli yksi Espoon keskuksen viidestä kantatilasta. Se sijaitsi nykyisin Kirkkojärveksi kutsutulla alueella, lähellä Espoon keskuksen urheilupuistoa. Likimain samalla paikalla on nykyään Kirkkojärven päiväkoti.

Tässä on ilmakuva Espoon keskuksesta 1950-luvulla. Dahlin tilan rakennukset olivat kahdella puolen mäkeä. Punainen rakennus on lato. Kun 1980-luvulla asuin lapsena Kirkkojärvellä, tuon ohi käveltiin liikuntatunneille urheilupuistoon.

Muut alueen kantatilat olivat Doms, Kirsti, Jofs ja Suna. Näiden tilojen mukaan on nimetty alueen asuinalueita: Tuomarila, Kirsinmäki, Jouppi ja Suna.

Kirkkojärven alueesta kertoo muuten kokonaisuuteni Kirkkojärven historia.

Tässä on toinen kuva, josta näkee hyvin missä kartano sijaitsi. Dahlin tila on kuvassa oikealla ylhäällä, noin nykyisen Kylätorintien päässä.

Tässä on Dahlin tilan päärakennus vuonna 1984, tulipalon jälkeen. Kuva on yksityisalbumista, kiitos käyttöluvasta. Pian tämän jälkeen vanha kartano purettiin.

Sen sijaan kaiketi 1940-luvulla rakennettu "uusi kivitalo" on edelleen paikoillaan niin sanotulla Dahlinmäellä. Tässä minä ja äitini rakennuksen portailla jossain vaiheessa 1980-lukua.

En tiedä missä kunnossa rakennus nykyään on, mutta sieltä se löytyy metsän keskeltä.

Espoon kaupunginmuseon päiväämättömässä kuvassa on ratavartijan vaimo lehmänsä kanssa. Takana oikealla on Kasavuori, vasemmalla Dahlinmäki. Tästä näkee hyvin, että peltoahan tuo alue oli.

Tässä on Dahlin tonttikartta vuodelta 1935. Keskellä karttaa, punertavalla alueella, on tila rakennuksineen. Keltainen on käsittääkseni peltoa, ja vihreä on varattu eläimille. Huomatkaa Espoon aseman suuntaan lähtevä tie. Käytännössä samaa linjaa kulkee Kirkkojärven poikki kulkeva kävelytie Kylänraitti.

Olen vuosien varrella kirjoittanut monia bloggauksia ja mielipidekirjoituksia Länsimetron liityntälinjoista sekä ollut mm. Espoon kaupunginhallituksen konsernijastossa päättämässä Espoon kannoista niihin. Nyt palaan saman teeman pariin, kun käsiteltävänä ovat ehdotukset Länsimetron jatkeen myötä tulevat muutokset Espoon bussiliikenteeseen.

Yllätyin, kun tajusin suunnitelmia tutkiessani, että isoimmat ikävät vaikutukset näyttävät olevan tulossa Sunaan. Niinpä poimin alueen seuraavaksi blogin aiheeksi.

Nyt suunnitellaan metron jatkeen liityntälinjastoa. Esimerkiksi HSL:n vaikutuksissa ei edes kuvata Espoon keskuksen suuntaa erillisenä alueena. Mikä on melkoinen stiplu, koska vaikutukset ovat merkittäviä.

Tässä on kuva Matinkylän alueen linjoista. Espoon keskuksen suuntaan vaikuttaa kaksi linjaa. Käyn ne nyt läpi.

Linja 542 jatkaa lähes ennallaan. Se lähtee nykyiseen malliin Jorvista, ohittaa Espoon keskuksen ja siitä sitten Latokasken ja Kattilalaakson läpi Kivenlahteen ja Espoonlahden metroaseman vierelle. Tässä kohden linja tarjoaa siis yhteyden myös metroon. Vuoroväli on varsin tiivis, eli 10/15/15/30 minuuttia. Eli siis ruuhka-aikaan/arkisin/lauantaisi/sunnuntaisin.

Muutos tulee loppupäässä - reitille tulee hieman lisää pituutta. Nykyisen Soukan päätepysäkin sijaan reitti kiertää Soukanniemen. Tämä on siis kiva liityntälinja eteläisessä Soukassa asuville. Pohjoisemmasta tuleville tällä tuskin on suurta merkitystä - ellei ole asiaa Soukanniemen eteläosiin.

Mutta tosiaan, käytännössä ei muutosta.

Linja 531 taas muuttuu jonkin verran. Etelässä päätepysäkki on entinen. Sen sijaan pohjoispäässä linja koukkaa Finnoontieltä Sunantielle, siitä Espoon keskukseen ja päätepysäkki on aseman pohjoispuolella. Toisin sanoen linja ei enää jatka Jorviin. Vuoroväli on 10/15/15/15 minuuttia, eli linja liikennoi varsin usein.

Tällä muutoksella on jo vaikutuksia. Etenkin radan pohjoispuolella asuville. Mutten mene tähän vielä niin pitkälle, sillä katsotaan kolmas Espoon keskuksen suunnassa merkittävä muutos.

Tässä on uusi runkolinja 530. Se kulkee Myyrmäestä, Jorvin vierestä Espoon keskukseen ja Finnontietä Finnoon metroasemalle ja siitä Matinkylään. Vuoroväli on tiivis, eli 10/10/10/15 minuuttia. Yhteys on hyvä ja toimiva. Tämä tarjoaa keskisestä Espoosta suoran linjan Matinkylään, joka on merkittävä parannus. Myös äsken esitellyn linja 531 Jorvi-yhteyden muutos korvautuu osin tällä, sillä tähän linjaan voi vaihtaa Espoon keskuksessa. Toivottavasti linjat synkataan vielä yhteen.

Mutta olennaista on se, mitä lähtee pois.

Linjoja 134 ja 136 esitetään lakkautettavaksi. Näitä tulee korvaamaan ruo runkolinja 530. Tämä on sinällään loogista ja pääkaupunkiseudun joukkoliikennelinjausten mukaista. Mutta ongelma on, että siltä osin, kun yhteydet heikkenevät (käytännössä etenkin Suna) ei ehdoteta juuri mitään korvaavaa tilalle.

Voi tosin olla, että jotain paikkausta on suunniteltu, muttei vain ole tässä yhteydessä mainittu. Mutta oletan nyt, että jos tässä yhteydessä tai HSL:n liikennöintisuunnitelmassa 2020-21 tai vuotta aiemmassa HSL:n liikennöintisuunnitelmissa 2019-2020 ei ole asiasta mainintaa, niin sitä ei ole myöskään suunniteltu.

Nyt lähden purkamaan konkreettisesti mitä muutos merkitsisi Sunanniityntien kohdalla sekä Suvelassa (Kirstin koulu, Espoon keskuksen suuntaan) ja Tuomarilassa (Pitkänotkontie, Espoon keskuksen suuntaan). 

Millainen tilanne olisi Sunanniityntieltä katsottuna?

Tässä on linjan 136 loppupää nykytilanteessa. Jos linja 136 lakkautettaisiin, niin tämä eteläinen Sunan kiertäminen jäisi tyystin väliin. Linja 531 reittimuutos merkitsee sitä, että linja koukkaa Finnoontieltä Hösmärintietä pitkin Sunantielle ja siitä Espoon keskukseen. Toisin sanoen tämän kartan Saarniraivio-kohdan alla oleva risteys olisi läheisin kohta mistä bussi kulkee.

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tuolla alareunassa näkyvältä Solisevan pysäkiltä olisi lähimmille pysäkeille Saarnimäkeen 900 metriä ja 13 minuutin kävely, ja Pitkänotkoon 850 metriä ja 12 minuutin kävely.. Lähteenä HSL:n reittiopas. Kun etenkin Pitkänotkon suunnasssa niitä busseja menisi vielä huomattavasti vähemmän kuin nyt (tästä lisää kohta), niin aika surkeaksi joukkoliikenteen käyttö menisi Sunassa asuville.

Millainen tilanne olisi Suvelasta katsottuna?

Suvelan tilannetta tarkastelen Kirsin pysäkin kohdalta. Kuvassa on linja 134 loppupää, joka jää siis väliin. Suvelan poikki menee muitakin linjoja:

• 118 Tuomarilan aseman ohi Tuomarilan, Kuurinniityn ja Suurpellon kautta Tapiolaan.
• 213 Tuomarilan aseman ohi moottoritielle ja Helsinkiin.
• 224 Tuomarilan ja Kuurinniityn (reunan) kautta Kauniaisiin ja lopulta Leppävaaraan. Erillinen Kuuriinniityn koukku jää pois, kun 118 tulee kulkemaan Kuurinniityn poikki.

Lopetettavaksi ehdotettu 134 kulkee samaa reittiä kuin 224. Kaksi muuta linjaa lähtevät Suvelan jälkeen Tuomarilan aseman suuntaan, eli eivät lähde peremmälle Tuomarilaan. Sen sijaan linja 118 pääsee uudelle reitille Kuuriinniityn kautta Suurpeltoon, ja siitä Tapiolaan.

Suvelan suhteen tilanne ei mielestäni muutu dramaattisesti. Vuoroja menee likimain yhtä monta kuin nyt. Suoran Matinkylä-yhteyden puuttuminen on tietysti ikävä niille, jotka ovat sinne menossa. Toisaalta suora yhteys Tapiolaan on bonus siihen suuntaan lähteville.

Millainen tilanne on pidemmällä Tuomarilassa?
 

Pitkänotkon pysäkin kohdalla (siinä, missä 134 ja 136 palaavat jälleen samalle reitille ja vieressä on Tuomarilan päiväkoti) vuormäärä pysyy ennallaan tai vähenee. 134 ja 136 lakkaavat, toisaalta 118 alkaa viedä suoraan Tapiolaan.

Tästä voi joku paikallinen heittää minua kohden kiven tai kaksi, mutta kyllähän tuo ruuhka-ajan 15 vuoroa tunnissa on melkoinen vuoromäärä pientaloalueelle. Muutoksen jälkeinen 9 vuoroa tunnissa takaa edelleen 10 minuutin vuorovälit Espoon keskukseen ja Tapiolaan, ja vähän vielä 224 linjan vuoroja siihen päälle. Oma arveluni, on, että Helsinkiin pääsee metrovaihdolla jopa nopeammin. Linjalla 118 pääsee Tapiolaan ehkä noin samassa ajassa kuin mitä olisi kestänyt päästä Matinkylään.

Ikävä muutos tulee olemaan niille, jotka haluavat juuri Matinkylään. Silloin tarvitsee joko vaihtaa bussista Espoon keskuksessa tai esimerkiksi Suurpellossa.

Omia huomioitani:

• Sunan tilanne on ihan kestämätön. Ei tiiviiltä pientaloalueelta pidä joutua kävelemään miltei kilometriä bussille.
• Tässä kohden tulen ehdottamaan, että myös Sunaan pääsee jollain linjalla. Vuorovälin ei tarvitse olla mikään erityisen tiivis, kunhan on säännöllinen. Yksi vaihtoehto olisi heilurilinja esimerkiksi Espoon keskuksen ja Tuomarilan aseman välille, Sunan kautta. Matka olisi niin lyhyt, ettei paljoa busseja tarvittaisi.
• Toinen vaihtoehto olisi saada jokin muu linja koukkaamaan Sunan kautta. En heti keksi, että mikä. Tuumaan asiaan.
• Suvelan sekä Tuomarilan suunnassa linjat menevät uusiksi ja yksittäisten vuorojen määrä hieman laskee. Nämä ovat kuitenkin pääosin merkitykseltään paljon pienempiä muutoksia kuin Sunan suunnassa, ja yhden kirotessa toinen kehuu muutoksia.
• Tuomarilan aseman varttaa en ole erikseen käsitellyt. Nyt ohi menee 118 ja 213. Näistä 118 vaihtaa toiselle reitille. Vaan koska 213 saa uuden lisävuoron ruuhka-aikoihin ja juna kulkee, en näe muutosta merkittävänä.

Täydennys 31.12.2020. Kaksi päivää tämän bloggauksen julkaisun ja sen synnyttämän keskustelun jälkeen HSL lisäsi sivuilleen seuraavan maininnan:

Toisin sanoen Sunan, Suvelan ja Tuomarilan yhteyksiin palataan erikseen. Hyvä näin.

Itse en ole varma oliko tämä jo aiemmin suunnitteilla, vai nousiko ongelma esille vasta tämän bloggauksen ja sitä seuranneen keskustelun myötä. Ainakin alkuperäisissä suunnitelmissa todettiin, että linjan 136 Suna-yhteys korvataan linjan 531 reittimuutoksella Saarnilaaksoon. Lisäksi mistään korvaavuuksista tai täydentyvistä suunnitelmista ei alunperin puhuttu. Eli voi olla, että ilman keskustelua muutoksia ei olisi tulossa.

Mutta eipä sillä ole väliä miksi ja miten asiat menevät hyvin, kunhan menevät hyvin. Palaan tämän alueen joukkoliikenneyhteyksien järjestämiseen kunhan noita uusia ehdotuksia julkaistaan. 

Voit tutustua Länsimetron jatkeen  liityntäliikennesuunnitelmiin täällä. Muutoksia käsittelevän blogisarjani kaikki tekstit löytyvät täältä. Suunnitelmia voi kommentoida 3.1.2020 asti.

Keski-Espoon tekijää löytyy samannimisestä urheilupuistosta Espoon keskuksesta. Kyseessä on puitteiden puolesta kenties Espoon hienoin luistelupaikka.

Kenttä on täysimittaisen jalkapallokentän päällä. Se jakautuu kolmeen osaan. Kuvassa vasemmalla kaukalo ja keskellä mailapelialue. Viimeinen kolmannes, joka oli edellisessä kuvassa, on varattu ihan vain luistelulle. Taustalla näkyy huoltorakennus.

Huoltorakennus on toteutettu todella hienosti. Tässä on toinen sisäänkäynti tekojäälle. Kahvilan pöytien ääressä voi kesäisin nauttia kahvia sateensuojassa, ja näin talvella vaikka vaihtaa luistimia.

Kaukalo, taustalla HOASsin asuntoja.

Mailattomallakin puolella riittää tilaa.

Tekojään vieressä on leikkipaikka.

Hieman taaempana tekonurmi.

Sekä joitain kuntoilulaitteita.

Oittaalla, uimarannan vieressä, toimi vuosikymmenien ajan vesiliukumäki. Siellä itsekin vietin aikaani 1980-luvulla. Keskellä oli suora ja vaihdikas mäki, ja reunoilla kiemuraisemmat mäet.

Tuolla tulen itse alas vasemmanpuoleisesta mäestä, kaveri odottaa. Olen ehkä 11-vuotias, eli tämä kuva on kenties kesältä 1987.

Tässä kuvassa myös pikkuveli on mukana. Taustalla Oittaan navetta, siitä vasemmalla tuo vesiliukumäki. Tästä kuvasta yritän saada ennen-kälkeen -kuvaparin. Yritän houkutella pikkuveljen ensi kesänä mukaan Oittaalle.. Nämä kuvat ovat suvun albumeista.

Vesiliukumäki sijaitsi noin nykyisen Angry Birds -puiston paikalla. Se oli toiminnassa vielä 2010-luvun alussa. En ole varma mikä oli viimeinen kesä kun vesiliukumäki oli käytössä, mutta ainakin 2011 mäki oli vielä paikoillaa. Tämä kuva on Espoon kaupungin karttapalvelusta. kartat.espoo.fi.

Vuoden 1976 kartassa ei näy vesiliukumäkiä, muttei näy kyllä uimarantaakaan. Olettaisin, että vesiliukumäki aloitti toimintansa 1980-luvun alkupuolella.

Helsingin seudun liikenne (HSL) suunnittelee parhaillaan muutoksia Espoon joukkoliikenteeseen, liittyen länsimetron jatkeeseen. Etenkin läntisen Espoon bussilinjat menevät uusiksi metron jatkeen aloittaessa liikennöinnin näillä näkymin vuonna 2023.

Esitetyissä luonnoksissa on huomioitu tenkin metron varren asutus, pohjoisemmassa muutokset vaikuttavat huonosti harkituilta. Espoon keskuksen suunnasta ollaan lakkauttamassa linjat 134 ja 136, joita korvaamaan tulee uusi runkolinja 530 (Myyrmäki - Jorvi - Espoon keskus - Finnoontie - Matinkylä). 

Lakkautettava linja 134 on tarjonnut Espoon keskuksesta yhteyksiä Suvelaan ja Tuomarilaan, jotka korvautuvat osin linjan 118 reittimuutoksella ja vuorovälin tihenemisellä.

Sen sijaan Sunan tilanne on toinen. Espoon keskuksesta Sunantietä ja Sunanrinnettä Pitkänotkontielle kulkeva linja 136 lakkautettaisiin ja ainoastaan Matinkylästä tulevan linjan 531 uusi reitti koukkaisi Finnoontieen sijaan Hösmärin- ja Sunantien kautta Espoon keskukseen. Tästä olisi hyötyä vain niille, jotka asuvat kävelymatkan päässä Saarniraiviosta.

Käytännössä Sunasta tulisi jatkossa kävellä joko Finnoontielle, Saarniraivioon Sunantielle tai Pitkänotkontielle. Pahimmillaan tämä merkitsee kilometrin kävelyä lähimmälle pysäkille.

Sunan suunnassa malli tuntuu harkitsemattomalta. Kyseessä on tiivis pientaloalue, ja sen bussit palvelevat myös  Sunan koulun oppilaita ja työntekijöitä. 

Yksi vaihtoehto olisi muuttaa linjan 531 tulevaa reittiä siten, että linja kiertäisi Finnoontieltä Hösmärinkadun,  Sunanniitynrinteen ja Suvelantien kautta Espoon asemalle. Matka-aika pitenisi, mutta sen myötä Sunasta tarjottaisiin yhteys sekä Matinkylään että Espoon asemalle.

Muutoinkin ongelman voi ratkaista, kunhan myös Sunassa asuvilla on järkevä vaihtoehto käyttää julkisia kulkuvälineitä.

Tony Hagerlund
Espoon kaupunginhallituksen konsernijaoston varajäsen (vihr)

Täydentäviä tietoja

Avasin länsimetron jatkeen vaikutuksia Espoon keskuksen alueella blogissani 29.12.2020.

Sen jälkeen (silloin kun tämä kirjoitus oli Länsiväylän toimituksessa odottamassa julkaisua) HSL lisäsi nettisivuilleen seuraavan tiedon:

Huom! Runkolinja 530 korvaa linjat 134 ja 136 Espoon keskuksen ja Matinkylän välillä. Sunan, Suvelan ja Tuomarilan korvaavat yhteydet käsitellään myöhemmin.

Toisin sanoen asiaan palataan erikseen. En tiedä oliko tämän tiedon puuttuminen HSL:n sivuilta ihan vain unohdus, vai muuttivatko linjaa kun asia nousi keskusteluun. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kenties. Palaan asiaan kun HSL esittelee uusia suunnitelmia.

Kirstin tila oli yksi Espoon keskuksen alueen viidesta kantatilasta. Tila löytyi Espoon Suvelasta. Nykyisin tilan alueella sijaitsee Kirstinharju, ja sen varrella olevat kerrostalot. Tämä on Espoon kaupunginmuseon kuva, kenties vuodelta 1909. Espoon keskuksesta tosin kukaan ei satoja vuosia sitten puhunut, kyse oli Södrikin kylästä.

Tässä on Espoon kaupunginmuseon kuva noin vuodelta 1900. Tie vie ylös nykyiselle Kirstinharjulle. Mäen päällä näkyy yksikerroksinen päärakennus, ja oikealla tuo edellisessäkin kuvassa ollut lato. Tämä kuva on mäen toiselta puolelta verrattuna edelliseen kuvaan, eli ensimmäisessä näkyi päärakennus takaa ja tässä edestä.

Uusi päärakennus rakennettiin vuonna 1914. 

Espoon sivuilla lukee seuraavaa: "Tila tuli Segersvenin suvulle vuonna 1897. Se oli laajuudeltaan 80 hehtaaria, josta puolet viljeltyä. Hevosia tilalla oli 6 ja nautoja parhaimmillaan 18. Maita luovutettiin 1940-luvulla rintamamiestonteiksi ja vuonna 1965 suku möi loput 68 hehtaaria Espoon kauppalalle."

Tila siirtyi Espoon kirkon vierestä noin kilometrin päähän Kirstinharjulle isojaon aikana 1769. Vanhasta Södrikin kylästä löytyy lisää tietoa Esbo Hembygdföreningin sivuilla.

Tässä samaiset lapset ja samainen vuosi: "Kirsti ja Björkbackan rakennuksia." Tämä on asia johon minun pitää vielä perehtyä. Minun mielestäni Björkbacka löytyy Tuomarilan Kulovalkeasta, yli kilometrin päästä Kirstin tilasta. Ja se rakennettiin 1912 eli nöiden kuvien ottamisen jälkeen. Onkohan mahdollista, että Björkbacka on ollut tontti tai pieni tila jo aiemmin, ja uusi huvila on tehty kauemmas Kirstistä?

Kirstin tila kartalla

Tässä on kartta noin vuodelta 1889 (vanhatkartat.fi). Kuvassa näkyvät kaikki viisi Espoon keskuksen kantatilaa. Kirstin tila on alareunassa, Kirstinharjun länsireunassa, harjun länsipään korkeimmalla kohdalla.

Sitten hyppy vuoteen 1939. Espoon keskukseen on tullut paljon uusia taloja ja saha, ja ylipäätänsäkin radan eteläpuolelle on tullut paljon uutta. Kirstin tila on siellä missä ennenkin, mutta sen ympärille on tullut (tai on karttoihin merkitty() muutamia taloja tai pientiloja.

Kirstin tila on kahden reitin varrella. Vasemmalta tulee raitti Kiltakallion kautta. Tuo on lähess sama linja kuin nykyisellä Kiltaraitilla. Kirstin tilalta pohjoiseen kulkee Kirstinraittia alas mennyt tie, joka on nykyään kevyen liikenteen väylä Vanha Kirstintie.

Vuonna 1961 Kiltaraitti ei enää palvelut tienä, vaan Vanha Kirstintie oli reitti Suvelasta radan varteen. Kirstin tila löytyy edelleen paikoiltaan, vaikkakaan enää tilaa ei mainita kartassa.

Sitten hypätään vuoteen 1975. Kirstin tila on purettu, ja Kirstinharjun lounaisreunaan on jo rakennettu uusia kerrostaloja. Tähän aikaan pääsee kiinni kokonaisuudessani Suvela 1970- ja 80-luvuilla.

Myös tielinja on muuttunut Kirsinharjun päässä. Sen sijaan, että raitti jatkuisi etelään Kirstinharjua myötäillen, kääntyy Kirstinmäki-niminen tie jyrkästi kaakkoon. Samoin tie koukkaa lähemmäs rinnettä.

Kirstin tila 1950- ja 60-luvuilla

Tässä on Jan Backmanin hieno kuva vuodelta 1967. Kirstin tila on oikealla mäellä, edessä on lehmihaka ja kuvasta oikealla olisi varmaan sitten navetta. Kuvassa on vuonna 1914 vamistunut uusi päärakennus. Tie kulki tämän päärakennuksen edestä vasemmalta oikealla. Veikkaan, että tämä kuva on otettu noin Kirstinharju 7:n parkkipaikan paikalta, läheltä Kirstintietä. Tästä saa vielä kivan ennen-jälkeen -kuvaparin.

Tässä on tuntemattoman kuvaajan upea kuva Kirstin tilan lehmihaasta vuodelta 1966. Näyttäisi, että on jo syksyä ilmassa. Epäilen, että tässä kohden ei kuvassa ole Kirstinharjua vaan pikemminkin ostoskeskuksen suuntaan, mutten ole asiasta varma.

Tässä on kuva Espoon keskuksesta Kirstinharjun suuntaan, vuodelta 1955. Kuvaaja on tuntematon. Kirstin tila näkyy mäen laella, mielestäni auringosta oikealle.

Tämä kuva on muuten otettu Espoon Marttatalolta. Kyllä, sellainenkin on ollut. Siitä on tulossa oma kokonaisuutensa tähän Kadonnut Espoo -sarjaan.

Missä kohden Kirstin tila täsmälleen oli?

Tässä on kuva Kirstin tilasta lokakuussa 1966. Tämä kuva oli sarjan ensimmäisenä.

Suvelan ensimmäiset kerrostalot (Kirstinharju 7) rakenteilla 1971. Äskeisen kuvan lato ollaan pian purkamassa. Huomatkaa kuusi ladon edessä, oikeassa reunassa. 

Sama maisema keväällä 2003.  Kuusi on sinnitellyt paikoillaan läpi ympäristön myllerryksen Kirstinharju 7:n pihassa. Samainen kuusi valaistaan aina joulun alla.

Kun yhdistää näitä kuvia ja karttoja, niin varmasti voi sanoa, että Kirstin tilan talo oli ihan Kirstinharju 7:n edessä. Itse muuten asuin talossa muutaman vuoden vuosituhannen vaiheessa, silloin en tiennyt ladon sijainnista.

Kirstin tilan päärakennus sitten oli nykyisen Kirstinmäki-tien kohdilla hieman länsipuolella. Espoon sivuilla sanotaan, että se oli Kirstinmäki 6:n paikalla. Itse väittäisin, että pikemminkin parkkipaikkojen kuin itse talon. Jos joku vieressä asuva tämän lukee, niin onkohan metsässä parkkipaikan vieressä vielä jotain jäänteitä tilan pihapiirin reunoista?